Yleisesti pankkitoiminnasta oletettua
Olet ehkä pienestä pitäen oppinut pitämään pankkeja kunnioitettavina yrityksinä, joilla on tärkeä tehtävä yhteiskunnassamme. Sinulle on ehkä kerrottu, että pankit vain välittävät toisten asiakkaiden talletuksia ja säästörahoja sinulle myöntäessään sinulle lainaa. Sinun on annettu ymmärtää, että pankit rahoittavat toimintansa ns. korkomarginaalilla eli saatujen korkojen ja maksamiensa korkojen pienellä erotuksella. Sinun on annettu ymmärtää, että pankki tyytyy tähän pieneen marginaaliin ja maksaa sen tuotolla kaikki kulunsa, menonsa, henkilökuntansa palkat, osakkeenomistajiensa osingot, johtajiensa bonukset ja vieläpä verot yhteiskunnalle.
Olet varmaan myös huomannut, että pankkitoiminta maassamme on viimeisten kymmenen vuoden aikana ollut erittäin kannattavaa ja että useat pankit ovat raportoineet satojen miljoonien eurojen voittoja. Huomasit varmaan, että Sampo-pankki pari vuotta sitten möi pankkitoimintansa tanskalaiselle Den Danske Bank -nimiselle pankille hintaan 4,05 miljardia euroa. Aika huikea hinta, eikö vain?
Olet ehkä myös pannut merkille, että monet suomalaisten pankkien omistajat ja johtajat ovat jatkuvasti verotustilastojen huipulla kymmenillä miljoonilla euroilla, mainittakoon esimerkiksi Björn Walhroos, Peter Fagernäs ja Marimekko Oy:n tuosta noin ostanut eräs nuorehko Ihamuotila. Olet varmaan myös pannut merkille, että suomalaiseen katukuvaan on rynninyt yhä useampi uusi pankki, mainittakoon S-Pankki, Santander ja Handelsbanken.
Tuntuuko sinusta nyt, että ehkä vallitseva käsityksesi pankkien toiminnasta on sittenkin puutteellinen? Vai pidätkö edelleen uskottavana, että pankkien pääasiallinen tulonlähde olisi tuo em. korkomarginaali? Näin nimittäin suurin osa suomalaisista edelleen uskoo.
Tietysti pankki on ruvennut veloittamaan erikseen erilaisista palveluista. Lainan yhteydessä laadittavat paperit maksavat, toimitusmaksuja peritään, tiliote maksaa ainakin yrityksille, laskun käteismaksusta joutuu maksamaan, pankkiautomaattinosto maksaa jne. Näistä ei kuitenkaan voi kertyä kuin pieni lisäviipale pankkien tulopuolelle – silti useimmat suomalaiset uskovat, että pankkitoiminta on juuri tätä edellä mainittua kaikkineensa.
Tosiasiat pankkitoiminnasta
Valitettava tosiasia on se, että totuus pankkitoiminnasta on jotain aivan muuta.
Totuus on nimittäin se, että pankit ns. luotoillaan tavallaan tuottavat tai "valmistavat" uutta rahaa – aivan kuten Nokia valmistaa kännyköitä. Totuus on se, että jokainen pankki lisää jatkuvasti maamme rahamäärää omalla perustoiminnallaan. Totuus on se, että jokainen laina, minkä nostat pankista, on uutta rahaa – eikä siis ollenkaan toisten pankkiasiakkaiden talletuksia. Kun allekirjoitat lainahakemuksen ja velkasitoomuksen, pankin henkilökunta yksinkertaisesti kirjaa pankkiluoton tilillesi. Tämä kirjaaminen tapahtuu nykyään näppäimistöllä ja uusi luottosi näkyy välittömästi tililläsi "käytettävissä olevana rahana". Tilillesi kirjattu luotto (credit) ei siis ole kenenkään toisen tahon olemassa olevaa rahaa vaan täysin uutta uunituoretta pankkiluottoa, joka ihme ja kumma, valtiovallan luvalla, käy todellisesta rahasta.
Valtiovallasta puheen ollen voimme myös todeta, että Suomen Pankin osuus rahasta rajoittuu liikkeelle laskettuihin euroseteleihin ja kolikoihin. Näitä seteleitä ja kolikoita on tietysti aikamoinen määrä. Näiden rahojen yhteenlaskettu arvo on kuitenkin tänään, vuonna 2009, vain reilun prosentin luokkaa kaikesta rahasta.
Valtion liikkeelle laskeman rahan arvo kaikesta rahastako vain reilun prosentin luokkaa, saatat ihmetellä. Entä mitä kaikki muu raha sitten on?
Vastaus tähän on: kaikki muu "raha" on pankkien myöntämiä luottoja – eli asuntolainoja, autolainoja, remonttilainoja, kesämökkilainoja, opintolainoja, luotollisia luottokorttimaksuja, tilinylityksiä jne. Pankkiluottojen osuus maamme rahamäärästä on siis tällä erää 98-99%.
Merkittäviä tosiasioita myös sinun kannaltasi
No entä sitten, saatat ajatella. Onko tällä mitään merkitystä? Mitä tämä sitten tarkoittaa sinun kannaltasi?
Ensinnäkin se tarkoittaa sitä, että sinua on petetty. Sanon tarkoituksella "petetty", koska sinulle on uskoteltu, että pankkitoiminta on sitä, mitä tuossa aivan alussa kirjoitin. Miksi sitten sinulle ja meille useimmille on annettu väärää tietoa? Vastaus tähän lienee se, että pankkilaitoksen voitollisen ja kannattavan toiminnan jatkuvuuden kannalta on parempi, että ihmiset eivät ole tietoisia näistä, pankin laina-asiakkaan kannalta varsin mielenkiintoisista tosiasioista. Pankit eivät varmastikaan ole koskaan halunneet tuoda näitä pankin kannalta noloja seikkoja julkisuuteen. Näistä on siis päätetty vaieta ja antaa suuren yleisön elää ja toimia harhakuvansa vallassa. Joissain tapauksissa on ilmennyt, ettei edes pankissa ole ymmärretty, mitä oma pankkitoiminta on.
Toiseksi tämä tarkoittaa, että jos sinä olisit tietoinen siitä, että pankki luo sinulla myöntämänsä lainan eli pankkiluoton tyhjästä – pelkällä kirjanpitoviennillä omassa tietokannassaan – sinä et ehkä suhtautuisi yhtä kunnioittavasti, nöyrästi ja pelokkaasti hakiessasi lainaa. Asiakas, joka on tietoinen pankin luototuksen silmänkääntötempuista, voi olla hankalampi, koska tällainen asiakas saattaa osata laskea päässään pankin myöntämän lainan todellisen kohtuuttoman tuoton ja ihmetellä tai päivitellä ja jopa tuomita pankkitoiminnan moraalittomaksi koronkiskonnaksi.
Tämä olisi tietysti pankkien kannalta varsin epämiellyttävää. Ja jos liian moni kertoilee näistä ajatuksistaan tuttavapiirilleen, lopputulos voi olla jopa se, että joku lähtee pian julkisesti kyseenalaistamaan koko vallitsevaa pankkitoimintaa nykyisellään.
Edellisellä tarkoitan lähinnä sitä, että kun ostat asunnon, jonka hinta yksinkertaisuuden vuoksi olkoon 100 000 euroa – ja kun joudut rahoittamaan sen esim. 5%:n ja 15 vuoden pankkilainalla – tämä tarkoittaa pankin kannalta jotain aivan muuta, kuin mitä useimmat ihmiset luulevat.
Pankin tienestit 100 000 euron myönnetystä luotosta
Mitä siis pankki oikeasti tällä lainalla tienaa?
Useimmat saattavat olettaa, että pankki tienaa lainalla sen verran, mitä ilmoitettu korkomarginaali on euribor-koron päälle. Tämän päivän euribor-korko on luokkaa 2% ja melko yleinen korkomarginaali 0,4%. OP-lainalaskuri antaa seuraavan tuloksen: kk-erä 662,10, mikä tarkoittaa, että maksat pankille n. 120 000 euroa saamastasi 100 000 euron luotosta.
Tästä voisi saada sellaisen virheellisen käsityksen, että pankki tienaa n. 20 000 euroa korkoina ja että tästä vähennettäisiin vielä pankin omat korkokulut tuolle 100 000 eurolle. Voisi siis kuvitella, että pankki tienaisi korkeintaan jotain luokkaa 12 - 15 000 euroa tästä myöntämästään lainasta.
Todellisuudessa pankki siis kirjaa koko summan tilillesi tyhjästä – eli pankki ei laita mitään olemassa olevia rahojaan likoon. Eikä todellakaan lainaa mitään itse.
Pankki kirjaa siis tilillesi 100 000 ja saa lopulta 15 vuoden sisällä sinulta – sekä koko pääoman – että korkotuoton, jotka yhdessä ovat n. 120 000 euroa.
Mutta mitä pankki oikeasti tienaa? Pankki joutuu laittamaan sivuun pienen osan varoistaan, lainaajasta riippuen 0 - 8%, erityistilille eräänlaisena kassa- tai lainavarantona. Tämän mitättömän pienen rasitteen useimmat pankit ovat tähän mennessä jo oppineet eri tempuin kiertämään. Pankilla pitää myös olla ns. "omaa pääomaa", jotta se yleensä voi myöntää luottoja – kaikki eräiden Basel II -sääntöjen mukaisesti. Se, mitä pankki sitten laskee omaksi pääomakseen, on toinen asia – ja melko hankalasti selitettävissä. Lopputulos on kuitenkin se, että laina-aikana pankilla on sinun allekirjoittamasi velkasitoomus, jonka arvoksi katsotaan 120 000 euroa. Tätä velkakirjaa pankit usein – tietämättäsi – myyvät eteenpäin sijoittajille ja saavat näin saman verran rahaa, jolla tehdä erilaisia investointeja joko korkealla riskillä tai pienemmällä. Monissa maissa, mm. USA:ssa, asuntolainavelkakirjoja niputetaan ja niput lohkotaan erilaisiksi ns. johdannaisiksi, joilla tienataan huomattavasti rahaa sekä suoraan myytäessä että välityspalkkioina.
En ole täysin varma, mikä tilanne on Suomessa, mutta sen verran tiedän, että asuntolaina-asiakkaan käsitys siitä, mitä pankki tienaa lainasta, on todella kaukana totuudesta.
Kuinka kaukana se on, riippuu pankista, olosuhteista ja pankin sijoittajien onnesta tai epäonnesta. On kuitenkin varsin turvallista olettaa, että pankki saa tuon viidentoista vuoden luoton aikana kerättyä 7 - 8%:n vuotuista korkoa tälle luotolle ja että pankin saadessa myös 100 000 euron pääoman itselleen on kokonaisuus se, että pankki on vuorenvarmasti tienannut 150 000 - 200 000 euroa tämän lainan myötä. Joko ymmärrät, mistä syystä pankkitoiminta on vähintäänkin kohtuuttoman kannattavaa ja miksi pankeista maksetaan miljardeja?
Voidaan oikeutetusti kysyä, onko tällainen tienesti 100 000 euron lainalla missään tapauksessa kohtuullista, kun huomioi, että pankki vain kirjaa rahan tai luoton "tyhjästä" velkakirjaa vastaan?(Englanniksi sanotaan: "banks create money out of thin air" tai "out of nothing", latinaksi "ex nihilo".)
Minusta tämä on kaikkea muuta kuin kohtuullista, kun huomioi, että jokaisen on pakko asua jossain – ja jos ei asu omassa asuntolaina-asunnossaan, niin joutuu silti asumaan vuokra-asunnossa, joka sekin on rahoitettu samanlaisella pankkilainalla.
Mitä sitten saat tällä rahalla? Saat asunnon, jonka arvo 15 vuodessa saattaa nousta – tai laskea. Olet 15 vuoden ajan pankin "talousorja" ja tingit elintasostasi, kun maksat 662,10 joka kuukausi pankille. Lisäksi elät määrätyn paineen alla, kunnes saat lainan kokonaisuudessaan maksetuksi.
Tavallaan annat 15 vuotta elämästäsi pankille siitä hyvästä, että pankki kirjaa tyhjästä tuon summan sinulle ja saa vielä itselleen kaikki rahat ja vieläpä huomattavalla korolla. Sinä saat asunnon, joka lienee remontin tarpeessa 15 vuoden asumisen jälkeen.
Loppujen lopuksi pankki tehtaili lainalla rahaa itselleen
Huomaa siis erityisesti, että lopputulos on se, että pankki siis saa kaikki rahat itselleen. Pankki nimittäin järjestää, tällä tempulla ja sinun avullasi, itselleen uutta pääomaa peräti 100 000 euroa. Tämä jää osaksi pankin kasvanutta omaa rahaa jatkossa. Tämä raha joutuu pois ns. yleisestä rahakierrosta, mutta ei katoa minnekään, vaan siirtyy pankin omille tileille.
Mitä minä oikeasti haluan tällä sanoa? No mm. sitä, että pankin niin ylevä laina-asiakkaan rahoituspalvelu ei ole missään mittasuhteessa siihen, mitä asiakas todellisuudessa maksaa pankille. Palvelu ei ole missään suhteessa kohtuullinen, kun huomioi, että pankki todellisuudessa vain käyttää asiakasta luodakseen itselleen uutta rahaa. (Lisätodisteet tässä. Lähde: Michael Rowbotham: The Grip of Death - A Study of Modern Money, Debt Slavery and Destuctive Economics, sivut 28-31, ISBN 1-897766-40-8)
Kansanpankki tai Kaupunginpankki
Jokin valtiollinen tai kunnallinen kansanpankki voisi yhtä hyvin myöntää asuntolainat lähes nollakorolla, koska...
A. luoton myöntäminen on varsin naurettavan yksinkertainen sihteeritason vakio-operaatio, missä luotonmyöntäjälle ei todellisuudessa muodostu minkäänlaista riskiä (vakuudet);
B. koko prosessin myötä luottorahan pääoma kuitenkin siirtyy lainaavalle taholle; ja
C. heti kun asunto ostetaan, kaupanteossa maksettu rahasumma siirtyy osaksi maan rahamäärää tai rahakantaa ja on näin ollen kaikkien yhteiskäytössä mahdollistaen lisää taloudellista toimeliaisuutta ja vaurauden kertymistä.
Suomalaisten olisi siis mielestäni syytä pohtia näitä tosiasioita ja miettiä sitä, miten suhtautua pankkeihin tämän "uuden" tiedon myötä. Suomalaisten olisi syytä pohtia sitä, olisiko sittenkin kaikkein parasta, että ainakin uuden rahan liikkeelle laskeminen olisi osa yhteiskunnallista peruspalvelua, joka kuuluu valtiolle ja mahdollisesti myös muille julkisille yhteisöille kuten kaupungeille ja kunnille.
Suomalaisten olisi syytä pohtia sitä, mitä pankkien tehtäviin pitää kuulua. Olen melko varma, että useimpien mielestä pankkitoiminnan pitäisi supistua siihen, mitä me tänään kuvittelemme pankkien tekevän. Olen varma siitä, että useimpien mielestä olisi parempi, että pankit vain lainaavat olemassa olevaa rahaa eivätkä jatkossa ns. talousdemokraattisten uudistusten myötä pääse tehtailemaan uutta rahaa pankkiluoton muodossa.
Talousdemokratian ehdottamia uudistuksia
Talousdemokraattiseen uudistusohjelmaan kuuluu siis taloudellisen rahavallan palauttaminen demokraattiseen valvontaan. Tämä ei ole mitään oligarkiaa, kuten jotkut haluavat väittää. Se ei myöskään ole sosialismia eikä kollektivismia. Tämä on yhteiskunnallisesti katsottuna lähinnä kysymys moraalista ja etiikasta – oikeudenmukaisuudesta ja kohtuudesta.
Talousdemokraattiseen uudistusohjelmaan kuuluu ensimmäisenä kohtana kansalaisten valistaminen siitä, mitä pankkitoiminta on ja mitä se ei ole.
Kun tämä on ns. "mennyt jakeluun", voidaan helpommin siirtyä eteenpäin muihin uudistuksiin.
Tajutessamme, mitä raha on ja miten sitä nykyään tehtaillaan lisää valtavia määriä vuodessa pankkijärjestelmässä – lainojen myötä – meidän on helpompi hyväksyä se, että myös yhteiskunta ja valtiovalta voi yhtä hyvin tehtailla sitä sopivissa määrin lisää. Tämä siksi, jotta välttyisimme suhdannevaihteluilta ja muilta rahamäärän riittämättömyydestä ja supistumisesta johtuvista tuhoisista vaikutuksista (ulosotto, konkurssit, kriisit, talousrikokset, avioerot, itsemurhat).
Kun tajuamme, että yhteiskunta pankkijärjestelmän tavoin voi hallinnoida rahamäärää, ymmärrämme myös, että kokonaisuuden kannalta on parempi, että rahamäärän hallinto on demokraattisesti valittujen elinten hallussa. Näin mm. inflaatio pysyy paremmin hallussa.
Tällä hetkellä tilanne on se, että määrätyn tasapainokohdan jälkeen mitä enemmän lainaa pankit saavat tuputettua kansalaisille, sitä enemmän hinnat nousevat. Tämä on estettävissä, kun rahamäärää ja sen lisäämistä ja supistamista valvotaan kaikenkattavasti esim. Valtiokonttorin puolueettoman asiantuntijaryhmän kautta. (Muitakin ratkaisuja voi olla.)
Kun tajuamme, että julkisyhteisöt, tarkoittaen valtiota, kaupunkeja ja kuntia, ovat kaikkein soveltuvimpia rahamäärän lisäyksen kanavoijiksi, olemme pian suvaitsevampia ja näemme perustulon sopivana ja oikeudenmukaisena keinona hallinnoida mainittua maan rahamäärää.
Suomalaisten olisi aika tajuta, että modernissa jälkiteollisessa tietoyhteiskunnassa, missä automaatio ja tekninen rationalisointi on viety lähes äärimmilleen, työtä ei millään voi riittää kaikille. Tästä syystä vanhakantainen ajattelutapa, "työnteko on velvollisuus", joutaisi jo romukoppaan. Tai ehkä oikeammin "työnteon käsite" tulisi laajentaa pelkästä palkkatyöstä kotitöihin, koti- ja käsiteollisuuteen, jatko-opiskeluun, kielten opiskeluun ja kaikenlaiseen muuhunkin opiskeluun. Kaikenlainen taidetuotanto on myös työtä, vaikkei kukaan suostuisi ostamaan tätä taidetta. Päivystämiseen käytetty aika on myös työaikaa, kun odottaa mahdollisia asiakkaita esim. kesämökki- tai kanoottivuokraamoonsa tai kesäkahvilaansa. Kaikenlainen työasioiden ja työmenetelmien kehittäminen mielessään on myös työtä, vaikkei olisikaan varsinaisella työpaikallaan. Omaisten tai kotieläinten hoitaminen on myös työtä.
Tällä yritän osoittaa, ettei ole väärin maksaa jokaiselle kansalaiselle perustuloa, oli sitten yksilön tilanne mikä tahansa, mitä varsinaiseen työelämään tulee. Lisäksi kaikki ei ole niin joko tai – eli mustavalkoista kuten moni kuvittelee. Perustulon maksattaminen kansalaisille tulisi olla osa maamme talousalueen luonnollista rahankiertoa – yksilöiden ja yhteisöllisten pankkitilien välillä.
Elintärkeää rahamäärää voidaan perustulon kautta aina tarvittaessa joustavasti ja oikeudenmukaisesti lisätä taloudellisen toimeliaisuuden kannalta optimaalisen tason saavuttamiseksi. Todettakoon lopuksi, että tilanne on tänään se, että pankkijärjestelmän etujen vuoksi meidät on pidetty tarkoituksellisesti jatkuvassa rahanpuutteessa, jotta lainaisimme lisää heti tarpeen tullessa.
Näistä tosiasioista pitäisi synnyttää laaja kansalaiskeskustelu, jotta tilanne saataisiin kuntoon.
Talouskriisistä riippumatta tässä kaikessa parasta ja ehdottomasti tärkeintä on välittää tieto siitä, että tilanteemme ei ole lohduton, vaan että nykyisen velkarahaan perustuvan talouspolitiikan suuret epäkohdat ovat korjattavissa. Ensimmäinen ja ratkaisevin muutos on siirtää uuden rahan liikkeellelaskeminen kokonaan pois pankeilta julkisyhteisöille.
Tätä samaa uudistusta ehdotetaan muuallakin maailmalla. Sitä ehdotetaan pian mm. jopa Amerikan Yhdysvaltojen kongressissa, kun edustajahuoneen jäsen Dennis Kucinich joskus tulevan talven aikana esittelee lakialoitteen nimeltä American Monetary Act.
Lars Österman
Puheenjohtaja
Suomen Talousdemokratia ry
